Malesia on hyvin kehittynyt kehitysmaa. Kehitysmaaluokituksen aiheuttavat lähinnä suuret alueelliset tuloerot. Kansallinen tavoite on nostaa Malesia teollisuusmaiden joukkoon vuoteen 2020 mennessä kehittämällä teollisuutta, tietoliikennettä ja koulutusta. YK:n huolenaihe maan kehityksen suhteen on Kaakkois-Aasian suurimpiin kuuluvat tuloerot. Malesia on ryhtynyt mittaviin toimiin globaalin taloustaantuman torjumiseksi.
Vuonna 2009 Malesian BKT laski 1.7 prosenttia vuoteen 2008 verrattuna. IMF:n mukaan BKT oli kuluneena vuonna 7 469 USD per capita.
BKT jakautuu Malesiassa seuraavasti:
Vuoden 2009 kolmannella neljänneksellä BKT oli laskenut edellisvuodesta 1,2 prosenttia. Yleisesti ottaen Malesia on keskituloinen maa, koska BKT oli yli 1000 USD henkeä kohden. YK:n kehitysohjelma UNDP:n terveyttä, koulutusta ja ostovoimaa mittaavassa inhimillisen kehityksen indeksissä maan sijoitus vuoden 2009 arviossa on 66. Malesia sijoittui 63. sijalle vuonna 2008.
Pääkaupunki Kuala Lumpur ja sitä ympäröivä Klang-joen laakso muodostavat kehittyneimmän ja vauraimman alueen. Köyhimmät osavaltiot ovat islamistisen opposition johtama Kelantan Thaimaan rajalla ja Sabah Borneossa. Vuonna 2008 Malesia oli bruttokansantuotteella mitattuna World Bankin mukaan maailman 42. suurin talous.
Malesia on kehittynyt 70-luvun raaka-ainetuottajamaasta vähitellen useammalla sektorilla menestyksekkäästi toimivaksi maaksi. 1960-luvulla Malesian BKT henkeä kohden kasvoi 31 prosenttia ja 1970-luvulla uskomattomat 358 prosenttia. 1980-luvulla kasvu laski jälleen reiluun 30 prosenttiin ja nousi jälleen 1990-luvulla 59 prosenttia.
Kasvun veturina on ollut etenkin elektroniikkatuotteiden vienti. Tämän vuoksi Malesia kärsikin voimakkaasti vuosien 2001 ja 2002 aikana koko maailmaa kohdanneesta IT-taantumasta. Niin sanotusta 1990-luvun Aasian talouskriisistä Malesia toipui nopeammin kuin useimmat naapurimaansa.
Kilpailukykyisten tuotteiden lisäksi Malesian viennin voimakasta kasvua tuki pitkään Yhdysvaltojen dollariin sidotun Malesian ringgitin alhainen arvo. Ringgit oli sidottuna Yhdysvaltain dollariin vuodesta 1998 lähtien. Malesia purki kytkennän lopulta heinäkuussa 2005 Kiinan vanavedessä. Vuoden 2006 aikana ringgitin arvo dollarin suhteen vahvistui noin 6 prosenttia, mikä oli vähemmän kuin ennustettiin.
Aasian talouskriisi vaikutti voimakkaasti myös Malesian talouteen. Tällä hetkellä ollaan sitä mieltä, että maan ulkomaanvaluuttamääräiset reservit ovat terveellä pohjalla ja valtion ulkoisen velan suhteellisen vähäinen määrä vähentävät riskiä, että Malesia kohtaisi lähitulevaisuudessa vuoden 1997 kaltaisen talouskriisin.
Toisaalta globaalin taantuman myönnetään koskettavan myös Malesiaa sen voimakkaan ulkomaankauppariippuvuuden vuoksi. Siksi hallitus ei olekaan jäänyt asian edessä toimettomaksi, vaan pyrkinyt aktiivisesti torjumaan taantumaa. Marraskuussa 2008 hallitus antoi ensimmäisen 7mrd ringgitin talouden elvytyspaketin piristääkseen kotimaista kysyntää. Maaliskuussa 2009 esitelty toinen elvytyspaketti oli kooltaan ennennäkemätön maan historiassa: 60 miljardia ringgittiä eli 12,9 miljardia euroa, joka on noin 9 prosenttia BKT:stä. Tämän minibudjetiksi kutsutun toisen elvytyspaketin päätarkoituksena on lisätä työllisyyttä tukemalla yksityissektoria ja käynnistämällä infrastruktuurin parantamiseen tähtääviä hankkeita, kuten teiden ja koulujen korjaustöitä sekä sähkö-, telekommunikaatio- ja viemäriverkkojen kunnostusta seuraavien kahden vuoden aikana. Lomautuksilta ja irtisanomisilta ei olla vältytty ja vienti on vähentynyt 15,9 prosenttia vuodentakaisesta.
Malesian kansantalous ja talouskehitys on voimakkaasti riippuvainen ulkomaankaupasta. Ulko-maankaupan arvo on noin 2,5-kertainen bruttokansantuloon verrattuna.
MATRADE:n tilastojen mukaan Malesian käymän ulkomaankaupan kokonaisarvo oli vuonna 2009 yhteensä 988,24 biljoonaa ringgittiä. Se on 16,6 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2008. Viennin määrä laski 16,6 prosentilla ja oli yhteensä 434,94 miljardia ringgittiä. Tuonti laski 16,6 prosenttia ollen arvoltaan 553,3 miljardia ringgittiä.
Loppuvuosi 2009 ja vuoden 2010 tammikuu kuitenkin näyttivät elpymisen merkkejä. Vuoden 2009 viimeinen kvartaali oli noususuuntainen. Vuoden 2008 viimeiseen kvartaaliin verrattuna nousua oli 5,8 prosenttia (kaupan kokonaisarvo 269,85 miljardia ringgittiä). Vienti nousi 5,1 prosenttia ja tuonti nousi 6,7 prosenttia (118,53 miljardiin ringgittiin). Joulukuu oli ulkomaankaupan kannalta vuoden paras kuukausi, koska marraskuuhun verrattuna nousua oli 9,2 prosenttia.
Virallinen työttömyysaste oli 3,7 prosenttia vuonna 2009. Työttömyysaste on viime vuosina hetkittäin alentunut satojen tuhansien ulkomaisten laittomien työläisten karkottamisesta, joita jatketaan myös tulevaisuudessa.
Teollisuustuotantoindeksi laski 7,6 prosenttia vuonna 2009 verrattuna edelliseen vuoteen. Malesian öljyntuotannosta ei ole julkisuudessa kovinkaan paljoa tietoa. Energian viennillä ja toisaalta mahdollisuudella käyttää omaa energiaa omiin tarpeisiin, on kasvava merkitys Malesian taloudelle.
Korruptio on edelleen maan talouskehitystä haittaava tekijä. Transparency Internationalin korruptioindeksissä vuodelta 2009 maa oli sijalla 56. Se oli tosin huomattavasti parempi sijoitus kuin naapurimailla Singaporea lukuun ottamatta.
Kuten monissa maissa, on korruptio Malesiassakin yksinkertaista lahjustenantoa usein piilotetumpaa. Se kytkeytyy vahvasti politiikkaan ja esimerkiksi päätöksentekoon päätettäessä laajoista hankkeista.
Entisen oikeusministerin, sittemmin virastaan eronneen Zaid Ibrahimin mukaan Malesian koko puoluerakenne itse asiassa perustuu lahjusten antamiseen ja vastaanottamiseen. Etnisten kiinalaisten liikemiesten etuja valvovan MCA:n ja malaijipuolue UMNO:n vuosikymmeniä kestänyt liitto ja hallitusvastuu Barisan Nasionalissa on luonut korruptiojärjestelmän, jonka puitteissa talouselämää hallitsevat kiinalaisyritykset rahoittavat poliitikkoja ja hyötyvät vuorostaan hallitusyhteyksistään. Maassa aloitti tammikuussa 2009 toimintansa Malaysian Anti-Corruption Agency, jonka toivotaan olevan edeltäjäänsä tehokkaampi ase korruptiontorjunnassa. Ainakin "pienempien tekijöiden" nappaaminen on jo aloitettu.
Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana on ulkomaisilla suorilla sijoituksilla ollut suuri merkitys Malesian talouden ja teknologian kehityksessä, rakennemuutoksessa ja korkean teknologian työpaikkojen luomisessa.
Vuosina 1992-1993 ulkomaisten suorien investointien virta kohosi 7,8 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Aasian kriisin jälkeen sijoitusvirrat eivät ole enää elpyneet kriisiä edeltäneelle ajalle. Vuonna 2006 ulkomaisten suorien investointien arvo oli noin 3,9 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta investointien arvon on ennustettu laskevan 2,4 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä.
Suurin osa investointivirrasta on monikansallisten yritysten uudelleensijoituksia. Ennen Aasian kriisiä pääosa ulkomaisista suorista investoinneista suuntautui valmistusteollisuuteen, mutta 2000-luvulla on palvelusektorin ja öljy- sekä kaasualan osuus kasvanut. Vuosina 1998-2002 valmistusteollisuuteen ja palvelualoille suuntautui molempiin 38 prosenttia kaikista ulkomaisista suorista sijoituksista ja öljy- ja kaasusektoreille 24 prosenttia.
Uusia ulkomaisia sijoituksia suuntautuu yhä enemmän
Palveluissa suurin osa ulkomaisista sijoituksista suuntautuu
Suurin osa valmistusteollisuuden ulkomaisista investoinneista on tehty työvoimavaltaiseen ja alhaisen jalostusasteen elektroniikkateollisuuteen. Malesian elektroniikkateollisuutta hallitsevat monikansalliset yhdysvaltalaiset yhtiöt. Portfolioinvestoinnit ovat kasvussa.
Malesia on muiden Kaakkois-Aasian maiden tavoin kärsinyt Kiinan vetovoimasta, mutta myös pääomien sääntelypolitiikka ja investointihakemusten byrokraattinen ja hidas käsittely ovat vähentäneet ulkomaisten sijoittajien kiinnostusta. Kiinan markkinoiden imussa ovat myös Malesian vienti ja investoinnit Kiinaan kasvaneet.
Malesia nojaa kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa muun muassa tutkimus- ja kehitystyöhön, koulutuksen parantamiseen ja tuotannon korkeaan teknologiaan. Vuonna 2009 Malesia hyväksyi ulkomaisia suoria investointeja 32 miljardin ringgitin arvosta. Malesian keskuspankin mukaan Suomesta tehtiin 23 miljoonaan ringgitin eli noin 5 miljoonaa euron arvosta suoria sijoituksia Malesiaan vuonna 2009. Malesiasta Suomeen tehtiin 22 miljoonan ringgitin eli noin 5 miljoonaa euron arvosta suoria sijoituksia Suomeen.
Malesiaa pidetään edullisen kustannustasonsa, koulutetun englantia puhuvan työvoimansa, toimivan infrastruktuurinsa ja hyvien palvelujen vuoksi kilpailukykyisenä. Malesia sijoittuu hyvin Maailmanpankin mittauksissa, joissa tarkastellaan yritysten toimintaolosuhteita. Doing Business 2010 raportin mukaan Malesia sijoittui listalla 23:ksi. Investoiville yrityksille annetaan runsaasti tukea ja helpotusta erilaisissa maksuissa. Yritysveroa on laskettu vuodesta 2007 lähtien yhdellä prosentilla vuodessa ja vuonna 2009 se asettui 25 prosenttiin.
Yrityksiä kannustetaan sijoittamaan Malesiaan toiminnallinen pääkonttorinsa, aluepalvelukeskuksensa ja kansainvälisistä hankinnoista vastaavat yksikkönsä. Hallitus on panostanut voimakkaasti ICT-yritysten houkuttelemiseksi Malesiaan. 1990-luvun lopulla perustettiin niin sanottu Multimedia Super Corridor -hanke, jonka puitteissa alan yrityksiä pyrittiin saamaan etabloitumaan muun muassa merkittävin verohelpotuksin. Tässä hankkeessa on osittain onnistuttu. Tuorein erityistalousaluehanke on Singaporen tuntumaan perustettava Iskander-talousalue, joka on herättänyt laajaa kansainvälistä kiinnostusta.
Niin sanottu NEP-politiikka (New Economic Policy) leimaa erikoispiirteenä Malesian koko talouselämää. NEP:in keskeisenä osana on "rotupohjainen positiivinen syrjintä", jonka tarkoituksena oli alun perin tukea ja voimistaa malaijien osuutta Malesian talouselämässä (tavoite saada malaijien osuudeksi 30 prosenttia). NEP alkoi vuonna 1971 ja päättyi virallisesti 1990, mutta "positiivinen syrjintä" on yhä voimissaan, vaikkakin uusien nimien (kuten vuodesta 1990 alkaen National Development Policy) alla.
Pääministeri Najib ilmoitti huhtikuussa 2009, että 30 prosentin bumiputrakiintiöstä 27 palvelusektoriin kuuluvalla alalla luovutaan kilpailukyvyn parantamiseksi. Vuonna 2010 hallitus julkisti uuden talousohjelman (New Economic Model), jonka tarkoituksena on tehostaa talouskasvua, samalla kun vähennetään bumiputra-tukia.
Malesian ulkomaankaupan kannalta on olennaista Yhdysvaltain, Kiinan ja Japanin talouskehitys sekä kansainvälinen puolijohteiden kysynnän kasvu.
Suurin osa viennistä on
Tärkeimmät vientikohteet ovat
Merkittäviä tuotantoaloja ovat Malesian niemimaalla kumin ja palmuöljyn tuottaminen ja jalostaminen, tinan louhinta ja sulattaminen, metsätalous ja puutavaran jalostus. Borneon Sabahissa taas keskeisimmät alat ovat metsätalous ja öljyn tuotanto, Sarawakissa maatalous, öljyntuotanto ja -jalostus sekä metsätalous.
Malesian vienti kasvoi vuonna 2009 erityisesti Qatariin (138.6 prosenttia) kuljetuskaluston viennin vuoksi. Vuonna 2009 kokonaisviennin arvo oli 553.3 miljardia ringgittiä ja pääkohdemaat olivat Kiina, Japani ja USA. ASEAN:in maihin suuntautuva vienti oli yhteensä 25,7 prosenttia kaikesta viennistä (arvo 142,34 miljardia ringgittiä).
Pääasialliset vientituotteet kokonaisviennistä | |
Elektroniikka ja elektroniikkateollisuuden tuotteet | 41,2 % |
Palmuöljy | 7 % |
Kemikaalit | 6 % |
Nesteytetty maakaasu | 5,6 % |
Raakaöljy | 4, 6 % |
Malesian tuonti vuonna 2009 | |
Elektroniikka ja elektroniikkateollisuuden tuotteet | 36,6 % |
Koneet ja laitteet | 8,8 % |
Kemikaalit | 8,5 % |
Kuljetuskalusto | 5,8 % |
Tuontikaupassa Malesian keskeisimmät kauppakumppanit olivat
ASEAN:in maista tuotiin 25,2 prosenttia kaikesta tuonnista.
Malesia on APEC:in, ASEAN:in ja WTO:n jäsen.
Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Kuala Lumpur
Päivitetty 30.8.2010
